Pauliina Moilanen: Avoimen väylähaun kautta oikeustieteen opiskelijaksi Itä-Suomen yliopistoon

Mikä antoi kimmokkeen opiskelullesi?

Olen aina (vasta aikuisiässä tosin) halunnut opiskella, ja olenkin opiskellut puutarhuriksi sekä suorittanut turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon, alun perin olen koulutukseltani merkonomi. Olen joskus ”sata vuotta” sitten pyrkinyt kauppakorkeaan sekä oikikseen, mutta pääsykokeet olivat mahdoton urakka minulle perheellisenä ja työssäkäyvänä. Kimmoke lähteä opiskelemaan tuli siitä, kun ymmärsin, että avoimen väylän kautta on mahdollista päästä tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon.

Miten päädyit oikeustieteeseen (hallinto-oikeuteen ja yleisiin oikeusjärjestysopintoihin)? Ammatillisista tarpeista vaiko tutkintoa tavoittelemaan jo alusta pitäen?

Oikis ja yliopisto/korkeakoulu ovat siis aina olleet jonkinlainen haaveeni, ja Mikkelin kesäyliopiston kautta suoritettavia Itä-Suomen yliopiston (UEF) avoimen kursseja sekä väylää olen moneen kertaan miettinyt Mikkeliin muuton jälkeen. Kysyin kaksi vuotta sitten esimieheltäni, että mitä kannattaisi opiskella, kun intoa on - ja häneltä sain vinkin näistä Mikkelin kesäyliopiston kursseista. Toki olin siis niitä jo aiemmin miettinyt, mutta esimiehen suositus vahvisti lähtemään opiskelemaan. Valitsin aluksi hallinto-oikeuden perusopintokokonaisuuden - ajattelin, että 25 op on realistisempi saada kokoon kuin 60 op.

Millaista opiskelu on ollut työn ohessa? Mikä yllätti (jos jokin yllätti), alkoiko opiskelu sujua heti alusta pitäen?
Osallistuin syksyllä 2018 uusien opiskelijoiden infoon, josta sain todellisen buustin opiskeluihin. Tiina Roikonen ja muu Mikkelin kesäyliopiston sekä UEF:n porukka kertoivat todella innostavasti opiskelusta ja mahdollisuudesta päästä tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta ilman pääsykokeita. Urakka alkoi Oikeustieteiden ABC -kurssilla (nykyisin Oikeustieteen perusteet -kurssi), joka tuntui järkeen käyvältä ja rennolta suorittaa, kun pystyi testaamaan omaa osaamistaan sähköisesti ennen tenttiä. Kuitenkin tenttiin mennessä jännitti ihan hirvittävän paljon. Tentti meni läpi, mikä olikin edellytys seuraavien kurssien suorittamiseksi. Seuraava kurssi oli Yleishallinto-oikeus ja luennoitsijana emeritus professori Tarmo Miettinen, jonka luentoja on ilo kuunnella ja luennoille ilo osallistua. Tämäkin kurssi meni kunnialla läpi, vaikka ennen tenttiä tuntui, etten osaa mitään (sama tunne on edelleen ennen jokaista tenttiä 😊).

Koska olin ottanut hallinto-oikeuden perusopintokokonaisuuden, ei joka kuukaudelle ollut tenttejä. Itselleni ei pakkotahtinen opiskelu onnistu. Edes raha (maksettu kurssikokonaisuus) ei toimi motivaattorina, joten senkin vuoksi leppoisa tahti oli tärkeää, jotta innostus säilyi. Kun huomasin, että kurssi kurssilta opintopisteitä kertyy, voisi todeta, että nälkä kasvoi syödessä. Kun olin saanut 25 op täyteen aika kivuttomasti, päätin, että kyllähän tällä tahdilla ja lukuinnolla suoritan seuraavat 35 op ja aloin ottaa yksittäisiä kursseja yleisistä oikeusjärjestysopinnoista. Haave yliopistoon sisäänpääsystä alkoi kasvaa ja suorastaan häämöttää horisontissa. Alkuvuodesta 2020 päätin, että 60 op on saatava täyteen tämän kevään aikana, jotta pääsen hakemaan jo kevään haussa tutkinto-opiskelijaksi. Kun keväällä koronaepidemia keskeytti kaiken muun harrastustoiminnan, oli se helpotus ja pelastus opintoja ajatellen – ja pisteitä oli lopulta määräpäivään mennessä 66 op. Ihan kaikessa on siis myös jotain hyvää.

Olimme mieheni kanssa monen vuoden säästämisen jälkeen unelmamatkallamme Etelä-Amerikassa tammikuussa 2020. Matkan paluupäivää seuraavana aamuna klo 8.00 oli Perhe- ja jäämistöoikeuden tentti. Tein ennen matkaa muistiinpanoja, otin kirjat mukaan ja reissussa muutamana päivänä jopa sain luettua. Eniten luin paluumatkalla, kun lento kesti yhteensä 16 h + bussimatka Hki-Mikkeli vielä päälle! Vaikka jonkinasteista jetlagia oli ilmassa, kun tulin tenttiin, meni sekin tentti läpi (eikä edes rimaa hipoen).

Aina on puhuttu opiskelutekniikasta ja oman sellaisen löytämisestä. Kursseja suorittaessa löysin oman tekniikkani; luen ja merkitsen tärkeimmät kohdat (post-it lapuilla tms.), sen jälkeen kirjoitan tärkeimmät kohdat omiin muistiinpanoihin, joita vielä luen, mielellään myös ko. lakiteksti vieressä. Tämä voi kuulostaa työläältä, mutta itse en sitä sellaisena koe. Joitakin loma- tai saldopäiviä olen pitänyt ennen tenttejä ja käräjäoikeuden istuntojen seuraamiseen, mutta muuten ei opiskelu ole vaatinut minulta mitään uhrauksia. Televisiosta ei nykyään tule mitään järkevää, joten siihenkin käytettävän ajan on voinut hyvin lukea. Vaikka opiskelu vaatii päättäväisyyttä, ajan ja tekemisten tehokasta organisointia ja vahvoja istumalihaksia (itse kyllä luen yleensä sohvalla maaten 😊), ei mikään ole tuntunut ”vaatimiselta”.

Eniten opiskelussa on yllättänyt se, ettei tämä olekaan ollut niin vaikeaa ja aikaa vievää kuin olin kuvitellut. Vaikka pari hylättyä on tullut (erittäin hankaliksi tunnetuista kursseista), eivät ne ole lannistaneet. Toisen näistä sain suoritettua oppimistehtävinä ja toisen pääsen ilmeisesti skippaamaan kokonaan. Ilman Mikkelin kesäyliopiston Tiina Roikosen neuvoa en olisi ymmärtänyt, että voin ottaa ko. kurssin tilalle minulle sopivamman kurssin, ja tällä neuvolla sain Hallinto-oikeuden 25 op täyteen.

Mitä opiskelu on kohdaltasi sinulta / läheisiltä vaatinut (jos on vaatinut jotakin)?
Mieheni on ollut koko ajan erittäin kannustava, enkä varmasti olisi saanut opintoja eteenpäin, jos hän olisi ollut jotenkin opiskelua vastaan tai ei olisi arvostanut tätä hommaa. Joku voisi kokea puolison opiskelun uhkana, mutta onneksi meillä ei ole näin. Aikuiset lapseni todennäköisesti ovat ensin ihmetelleet, että miksi opiskelen, mutta eivät ole arvostelleet urakkaa (ainakaan ääneen). Ammattikouluikäiselle nuorimmaiselle olen toivottavasti edes vähän näyttänyt esimerkkiä, että lukeminen kannattaa.

Kuinka tutkintotavoitteinen opiskelu on onnistunut/sujunut Mikkelistä käsin?
Mikkelin kesäyliopistosta olen saanut koko ajan - ja aina kun olen kysynyt - aivan äärettömän paljon apua niin eri järjestelmissä seikkailemiseen kuin opintojen suunnitteluun ja yksittäisiin kursseihin liittyvissä asioissa! Yksin ei tosiaankaan ole tarvinnut pähkäillä ja kaikki apu ja tuki tulee aina huippunopeasti ja helposti. Jätti-iso kiitos kaikille Mikkelin kesäyliopiston ihmisille! Myös UEF:n facebook -ryhmä on ollut useasti apuna jo ihan pelkästään muiden ihmettelyjä lukiessa. Kaikilla on tietysti oma tyylinsä oppia, mutta suosittelen osallistumista kaikille luennoille, jos ja kun sellaisia on tarjolla. Kaikkihan siirtyi koronan myötä keväällä verkkoon ja paljon on luentoja striimattuna, joten niitä voi katsoa ja kuunnella silloin kun itselle parhaiten sopii, esim. automatkalla, jos on menoa pidemmälle. Itse koin varsin viihdyttävänä (ja toki hyödyllisenä kurssia ajatellen) professori Pauli Rautiaisen pitämät Valtiosääntöoikeuden parin vuoden takaiset luennot, jotka vielä viime syksynä olivat kuunneltavissa ja katsottavissa. Olen edelleen ihmeissäni ja ikionnellinen sisäänpääsystä yliopistoon. Mikäli yhtään mietit, että kannattaako ja että pystytkö, vastaan että kannattaa ja pystyt! Kokeile vaikka kurssi kerrallaan, opiskelu vie mukanaan.

Terveisin,
Pauliina, tutkinto-opiskelija Itä-Suomen yliopistosta

Pauliina Moilanen